Isopaha maailma

Hyvää uuttavuotta

2011-12-30T15:09:00.000-08:00

Mä täs kelasin et tää vuosi on ihan lopussa ja oon tosi onnekas,
mulla on paljon ihania ystäviä.
On niitä joiden kanssa tulee toimeen paremmin ja niitä joiden kans vähän huonommin.
On hiljasempia ja äänekkäämpiä, pienempiä ja isoja. On kauniimpia ja rumia.
Niitä jotka oon tuntenu kauan ja niitä jotka vaan vähän aikaa.
On niitä jotka nään päivittäin ja niitä joita en edes kerran vuoteen.
Te ootte kaikki yhtä tarkeitä.
Tosi tärkeitä.
Joskus ootte lähes sietämättömiä ääliöitä ja joskus te ootte kaikki mitä mulla on.
Yks vuosi tuo meitä lähemmäs toisiamme ja toinen vie kauemmas.
Mutta mikään niistä ei erota ainakaan pysyvästi.
Ja mikä tärkeintä,vaikka tuntuiski etten mä välitä,
niin yhtäkään teistä en koskaan vaihtais pois. En edes sua Ella:)
Tosi ihanaa ja riehakasta uuttavuotta ihan kaikille♥

Tässä vielä piisi uudellevuodelle

href="http://www.youtube.com/watch?v=k7_PGOmms4Q"

MMmmhh

2011-12-20T11:00:00.000-08:00

Etsillee. Tänää oli tosi rento päivä. Peräti yks vaivanen vihko ja valmis käsityö tarvis raahata mukaan,like this! Oliko ees hiukan huvittavaa ku opettaja ohjeistaa miten ottaa harppi ja viivotin käteen :DD Kaikki nauraa ja yks raukka siel vaan kiehuu ees. Oon ilkee, siks mua vihataan. Sitte tuli piipahettuu alakoulun joulujuhlas moikkaa vanhoja luokkakavereita, siellä tosin tajusin et munhan piti olla reeneis. Minä osaan.

Oijoi, mun Crazy Factoryn paketti tuli<3 Tilasin viisaana kaks pari kaikkii korviksii ::D Hups.No onneks oli sentää halpaa :) href="http://www.crazy-factory.com/product_listing_ng.php?cat_id=443#"

omnomonm

2011-12-17T16:36:00.000-08:00

Mjoo, tänää oli paskapäivä. Mut nyt on kaikki iha jees ja jäätävä kokishimo!
Jajaja tää on vaa nii söpsikäs piisi
href="http://www.youtube.com/watch?v=Gt_qD607Yho"

Jatota näii. Oon menos naimisii Nokia 500 kans jaja häät on jouluaattona<3

2011-12-10T18:57:00.001-08:00

Tläne väsäys

2011-12-10T18:00:00.000-08:00

Lol, piti tehä äikänläksynä tarina ja sit ope halus et hiukka parantelisin sitä et se voi lähettää sen kirjotus kilpailuun. Tällänen saiba sinne lähti.
________________________________________________________________________________________________

Nimetön ystävä

Tietysti se olin aina minä, jolle sattui ja tapahtui. Olisi hirmuisesti vaadittu yksi rauhallinen päivä? Hetken jo luulin toiveeni toteutuneen, mutta vielä mitä.
Oli hiljainen aamu. Nousin ylös kuten jokainen aamu tähän mennessäkin olin noussut. Heti herättyäni, ennen kuin kukaan ehti edes toivottaa hyvät huomenet, karkasin ulos. Aamuilma oli kirpeän kostea ja sumuisen harmahtava. Se oli juuri sellainen aamu, joka olisi voinut olla tavallinen kenelle tahansa. Kävelin kohti lähimetsää ja koetin näyttää tavalliselta, vaikkei ihan tavallinen ihminen voinut olla näin tapaturma-altis.

Metsässä kulki muutama selkeä polku ja monenmonta pienempää. Valitsin sen, jota käytettiin vähiten. Käveltyäni tovin, vaihdoin hölkäksi. Väsyttyäni hölkkäämään pysähdyin katselemaan ympärilleni. Oikealla oli pienenpieni, lähes umpeenkasvanut metsälampi ja vasemmalla tiheä kuusikko, jonka läpi voisi oikaista kotiin päin menevälle polulle. siispä poikkesin polulta ja huiskin oksia tieltäni. Sukelsin kosteaan sumuun. Minua alkoi nukuttaa mahdottomasti. Metsään en kuitenkaan saisi nukahtaa, en saisi nukahtaa, en saisi... Ja sitten rysähti. Oikein kunnolla ja suoraan allani. Putosin alas, metrin, toisenkin ja kolmannenkin. Selkäni alle jäi kivi, eikä edes mikään pieni. En vain jaksanut antaa sen häiritä, vaan suljin silmäni ihan hetkeksi.

Kun heräsin, alkoi olla hämärää. Ehkä sen takia en huomannut pisteliästä, vihreää silmäparia, joka tuijotti minua suoraan ylhäältä. Kaivoin kiven selkäni alta ja yritin hahmottaa kuopan kokoa, seisoin kolmisen metriä maanpinnan alapuolella, mutta minulla ei ollut hajuakaan kuinka leveä kuoppa oli. Haparoin kuopan seinämää ja samalla hetkellä kun sormenpääni osuivat sileään maahan, ymmärsin, ettei minulla ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä omin avuin ylös. Laskeuduin polvilleni ja tunnustelin maata, pian sormiini osui jotain sileää ja limaista.

- Hyi saasta! Kiljahdin tajutessani piteleväni eläimen pääkalloa.

- Oi, löysit ketun kallon. Hienoa, minä tarvitsen sitä.

Käännyin hitaasti ympäri. Kuopan reunalla istui tyttö. 15, ehkä 16-vuotias. Ja tyttö näytti satukirjasta karanneelta noidalta viittoineen kaikkineen. Hän heilutteli mustia saappaita kuopan reunan yli ja pelkäsin tulleeni hulluksi. Ihan totta kuulostaa hullulta, mutta noidalta hän tosiaan näytti. Paitsi ettei ilkeältä. Toivottavasti.

- Kuka kumma sinä olet? Kysyin ja kuulin epäluulon omassa äänessäni.
- Onko sillä jotain väliä?
Tyttö vastasi kysymykseeni kysymyksellä ja sekös vasta oli ärsyttävää. Hänen äänensä oli hiljaisen soljuva, unettava... Mutta uudestaan en nukahtaisi, en. Ties mistä löytäisin itseni. Jos edes löytäisin. En luottanut tyttöön pätkääkään. En vielä. Väsytti...

- Ömm... Ei kai sitten. Ja taas kuulin oman ääneni hiipuvan metsän hämärtyessä entisestään.
- Haluaisitko, ehkä pois sieltä?
- Kyllä kiitos, mutisin. Hitsi minua tosiaan nukutti.
- Odota, tulen sinne. Mitä muuta voisin tehdä kuin odottaa?

Ja vasta sitten tajuntaani pamahti mitä tyttö oli sanonut.

- EI! Eikun älä! Tai siis jos tulet tänne niin kumpikaan ei pääse pois.

Ajattelin mitä kaikkea kuopassa oli kallon lisäksi, en ehkä kestäisi minuuttiakaan kauempaa.

- Ja höpsistä.

Hiljalleen, sentti kerrallaan tyttö kohosi maasta ja pudottautui kuopan reunalta alas, jääden ihan totta leijumaan ilmaan, vajoten hitaasti alaspäin. Ja minä pelkäsin, että kun tytön jalat osuisivat pohjalle, olisimme kumpikin ansassa. Vaan ne eivät osuneet. Tarrasin ojennettuun käsivarteen, kuin se olisi maailman ainoa mahdollisuus pelastua, ja sitä se tällä hetkellä olikin.

- Ota se kallo mukaan.

Nappasin yökötyksen sormenpäihini. Hitaasti leijuva tunne valtasi varpaat, nilkat ja pikkuhiljaa koko kehon. Ja sitten me nousimme ylöspäin. Kolme metriä tuntui paljon pidemmältä kuin aamulla. Mutta aikanaan jalat tömähtivät märkään ruohikkoon ja laskin pääkallon ojennetulle kämmenelle.

- Nyt haluaisin tietää kuka kumma sinä olet? Sinähän et ole... Normaali?
- Vaikka ystävä.
- Saisiko vähän tarkemmin? Nimi tai jotain?
- Entä jos ei ole nimeä?
- Ei nimeä?
- Ei nimeä. Hei sitten.
Se oli viimeinen asia jonka kuulin, ennen kuin nimetön ystävä katosi sumuun.

Juoksin suoraan kotiin ja avasin netin. Onneksi äiti oli vielä töissä. Naputtelin hakukoneeseen kotipaikkakuntani ja sanan noita. Yksi osuma. Klikkasin auki yksinkertaisen, koruttoman mustavalkoisen sivun jolla luki: ''Kerrotaan tarinaa, että Lehtosuolla asui vuosikymmeniä sitten nuori nainen, jonka väitettiin olevan noita. Myöhemmin nainen hukutettiin metsälampeen kolmen ketun kanssa.'' Sammutin koneen saman tien ja ryntäsin huoneeseeni. Ilmeisesti minulle ei aiottu antaa rauhaa, sillä ikkunalaudallani makasi suuri, vihreäsilmäinen kettu.

The yödatis

2011-12-10T16:26:00.000-08:00

Oijoi, tylsä yö eikä nukuta eikä mitään. Musta tuntuu et mua on heitetty jollain rakkauspakkauksella. Älkää hei ymmärtäkö mitään, älkääkä vedelkö mitään johtopäätöksiä (no ihan sama, vetäkää vaikka käteenne). Hehe. Ääliöhuumoria.

Tästä biisistä tulee NIIIN fiilinkeihin.

href="http://www.youtube.com/watch?v=Gt_qD607Yho"

Mäki haluisin tollaset kiharat... kateellisuus nostaa päätään. Lallalaa.

Eheeii, keskustellaan Hypnon ja Hugiksen kans henkeviä ripsarin monikäyttösyydestä eiku eimittää :DD

Yö on pikku villien kulta aikaa.

Claw, olet mun sielunsiskoni. Oot tärkee<3Joo meen kohta muualle pöpöttää: DMä nään sut.

Jos aattelit virittää asiallist keskustelua ni tää ei oo ihan oikee paikka, varsinkaa varttia yli kaksi lauantaiyöllä

-breakable

Älkää vaan kysykö missä pyörin.

Mun sinitaivaan reunalla on kerrostaloja. ♥

Pakkomielle leimata

2011-12-10T10:19:00.000-08:00

Voi herranjumala! Tässä se taas nähdään. Mulla on kolme kaveria jotka asuu eri paikkakunnalla ja jotka tuntee mun lisäks kaks muuta mun kaveria. No tottakai ne on mun kavereita esim. Facebookissa ja koska nämä tytöt ovat kirjoilla oman paikkakuntansa mallitoimistossa, niin ne on tottunu käyttää meikkiä arkenakin ja vähän hienompia vaatteita. Ja mitä tulee sanomaan ihminen joka ei ole ikipäivänä nähnyt näitä livenä?? ''Siis miten sä voit olla tollasten pikkulissujen kaveri?'' Siinä meinas ihan oikeesti kiehahtaa yli. Vastaus kuuluikin ''Katoppa peiliin ni näät pikkulissun pahimmasta päästä''. Entä silmälasipäiset, tai ne jotka ottaa valinnaiseksi ATK:n? Nörttejä vaikkei koko ihmistä tunneta. MURR!!!

Säälittävää

2011-12-07T08:10:00.000-08:00

Aika moni asia. Ensinnäkin vatutuspäissäni tein blogin jonne aijon kaikki vatutukseni purkaa.

Säälittävinta ehkä on arvioida toista ulkonäön perusteella. Miks pitää olla niiiiiiiiiiiiiiiin säälittävä, että jos jollain on pikkusen persoonallisuutta pelissä niin siitähän ne lissut/teinit/wnbkovikset saa kunnon aiheen aukoa päätään.
Jos kiusaamisesta kertoo jollekkin ''Omg, vähän oot nössö ja säälittävä.'' tai ''loll, pentu meni itkee opelle''
Eikö ihmisillä muka ole elämää?

Erilaisuus on pahe ja homous hauskaa. On tosi cool leikkiä homoa, mutta entäs lesbot? Opettajaan ihastuminen on ihQ jos opettaja on nuori komea mies. Entä kun opettaja onkin nainen. Tai varsinkin vanhempi. Aijai, kaappiin piiloon tai muuten voi saada turpiin. Viiltelykin on ihQ ja silla kannattaa lesota ympäri kyliä, oikeen rypee itsesäälissä. Siis oikeesti? Jooei. Ooh, en käytä kirjakieltä! Sou? Mä oon mä ja helevetin ylpeä siitä. Olkaa tekin itsenne jumalia ja ylpeitä itsestänne :D